torstai 22. toukokuuta 2014

Muutoksia matkassa (matkassa muutoksia)

Moi..

Istun yksin kahvilan terassilla ja mietin, että mistä aloittaisin. Kaipuu on täyttänyt mun sydämmen, sillä rakas Susanna päätti palata takaisin Suomeen. Aijon kuitenkin jatkaa blogin kirjoittelua parhaani mukaan, mutta samalla tajusinkin muutaman ongelman poikaisen:
Ongelma nro 1: Mä en osaa äidinkieltä, Susanna korjasi aina mun kirjotusvirheet.
Ongelma nro 2 : Mä en voi enää lainata sen Tangle Teezeriä (Hiusharja).
Ongelma nro 3: Mulla ei oo ketään kuka suostuisi juomaan viiniä joka ilta.
Ongelma nro 4: Haluaisin lisätä tähän postaukseen kuvia meistä, mutta en uskalla koska Suskin mielestä kaikki kuvat siitä on aina ihan rumia vaikka kaikki on mun mielestä kauniita..

Lista voisi jatkua loputtomiin, mutta nyt lopetan koska alan kuullostamaan aikamoiselta herkistelijältä.

Ollaan asetuttu aloilleen Brisbaneen ja arki alkaa maistumaan. Asumme noin. kahden kilometrin päästä Brisbanen betoniviidakosta eli keskustasta. Talossamme on kolme makuuhuonetta, kaksi olohuonetta, keittiö ja 30 neliön parveke. Talossa hallitsee naisvalta vaikkakin sukupuoli jakauma onkin mies painotteinen. Onnekseni olen vihdoin saanut uuden työpaikan uudesta ravintolasta, jossa toimin tarjoilijana sekä tiskiorjana.

Olen päässyt myös urheilun makuun karistamaan ylimääräisiä kiloja Brisbanen yhdistä arvostetuimmista Thainyrkkeily saleista. Veren maku suussa on tullut treenailtua, toivomuksena olisi päästä ottelemaan Australiassa, mutta saapa nähdä - puolessa vuodessa kunto ehtii kyllä aika hyvin rapistua. Myös valmentajan "You are not very fit.." kommentista päätellen täytyy aika paljon töitä vielä tehdä.




Hiekkaranta keskellä pilvenpiirtäjiä. Awesome. Eikä ole kuin alle kilometrin matka kotiovelta.










Pahoittelut pikaisesti ja hätiköidysti kirjoitetusta postauksesta, joka on luultavasti täynny kirjoitusvirheitä. Lisää kuvia saatte myöhemmin.

Erika xx

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Second-hand

Moi kaikki prinssit ja prinsessat!

Eilen kaivattiin piristystä tylsään päiväämme ja suuntasimme keskustaan ostoksille. Ostosparatiisinamme toimi kylän suurin vaatetaivas: second-hand store, eli kirpputori. Lompakosta löytyi sopivasti 5 dollaria, jolla saimmekin kassin täyteen tavaraa. Yli kahden kuukauden shoppailupaaston jälkeen jokainen nuhruinen vaatteenrytky sai silmämme kiilumaan ja kuolan valumaan suusta. Kotiin päästyämme kassin avaus sai meidät kieriskelemään lattialla naurusta ja päässä pyöri vain yksi kysymys - Whatta f*** were were we thinking?! Hepulista rauhoituttuamme riensimme pihalle leikkimään kameran ja "uusien" mummorättiemme kanssa. 

Seuraavissa kuvissa yrityksiämme saada vaatteista käyttökelpoisia asukokonaisuuksia. Hah.

Eila-mummon pallokuosinen hame 60-luvulta 







Silja-tädin skaterskirt. Silja oli harmiksemme muutaman koon syöneempi tapaus. 








90-luvun croptop, kuului luultavasti Madonnalle. 






Lehmitytön denim-mekko





Marjukka-mummelin mustasta paidasta kehkeytyi hyvä monikäyttövaate.








Löydettiin myös vintage-vaatteiden sekaan eksynyt 2000-luvun vaatekappale



Ja loppuun vielä haluaisimme esitellä oman versiomme mahtavasta internetissä leviävästä sensaatiosta. Tai jotain sellasta.

Terveisin,
#SLAAVIKYYKKY





tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kaljaa ja kiveksiä

VAROITUS! Tämä postaus ei sovi heikkohermoisille tai verikammoisille.

Moi valkonaamat!

Perjantaina päästiin vähän kokemaan aitoa Australialaista maalaismeininkiä. Ajettiin läheiselle farmille paikallisten ystäviemme kanssa kastoroimaan sonnipoloilta pallit irti. Tarkoitusperä ei ollut suinkaan barbaarinen, vaikka aiommekin nämä pakastimessa odottavat naminyytit myöhemmin suuhumme pistää. Operaation ideana on saada lehmästä mukavan pullea myöhempää teurastusta varten.
Tilanteessa ei käytetty puudutusta ja tehtävä suoritettiin nopeasti. Oltiin odotettu hirveää mytäkkää ja sorkkien kopinaa, mutta urheat nuoret sonnit eivät päästäneet mylväystäkään.










































Myöhemmin illalla päästiin kokemaan koko kylän vuoden suurin tapahtuma: Gayndah 100th Show! Tarjolla oli olutta, makkaraa, hattaraa, huvipuisto, sekä "massiivinen" ilotulitusnäytös.  Monen kuukauden odotus palkittiin myös, kun Queenslandin tunnetuin tyttöbändi The Sunny Cowgirls viihdytti meitä country-jollotuksellaan. Ilta sujui paikallisten ukkojen tanssittaessa meitä stetsonit heiluen. Heräämispaikasta päätellen ilta sujui oikein rattoisasti; sohva ei ole ollenkaan kummempi paikka nukkua.







Isäntämme Big D ja ruotsalaisystävämme Adam


Kämppikset miinus vasemmalla köllöttävä pappa.

Kuten edellisessä postauksessa kerrottiin, ollaan muuten saatu uusi työpaikka. Emme enää riehu sitruunapuissa, vaan saimme ylennyksen pakkausosaston roboteiksi. Toisinsanoen seistään liukuhihnan edessä ja tehdään samaa rutiinia 10 tuntia päivässä. Työnkuvamme on melko monimutkainen ja vaativa: nokkamme eteen tupsahtaa laatikollinen mandariineja muutaman sekunnin välein, käännämme hedelmät salamannopeasti oikein päin, tarkistamme että niiden koko on oikea ja taittelemme laatikon kiinni. Työpäivän jälkeen olo on aivokuollut ja elämä (mandariinit) vilisee silmien edessä. Tienataan kuitenkin reilut 20 dollaria per tunti, joten rahan tuloa ei voi estää!

Palleja innolla odottaen,
Suski ja Erika


torstai 10. huhtikuuta 2014

Töihin Australiaan



Kommentteihin oli tullut postauspyyntö liittyen työjuttuihin, asumisjärjestelyihin sun muihin käytännönjuttuihin liittyen. Tässäpä siis pieni infopaketti siitä, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon tänne pallon toiselle puolelle töihin reissaillessa!

  • Viisumi

18-30 -vuotiaat voivat hakea Working Holiday Visaa, jolla saa oleskella ja tehdä töitä Australiassa vuoden verran. Lupaa voi hakea netistä tästä linkistä ja tämä hupi maksaa reilut 400 dollaria. Visaa kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen matkaa ja sen myöntämiseen menee aikaa parista päivästä reiluun viikkoon. Australian maahanmuuttoviraston sivuilta kannattaa tutustua tarkemmin siihen, mihin tarkoitukseen viisumi on tarkoitettu ja miten kauan esimerkiksi yhden työnantajan palveluksessa saa työskennellä.

  • Veronumero
Jokainen Australiassa töitä tekevä hempukka tarvitsee myös oman veronumeron - ellei sitten välttämättä halua luovuttaa puolta tuloistaan valtiolle. Veronumero on maksuton ja sen saadakseen täytyy täyttää vain muutama lomake netissä. Numero tulee postitse (tai on tulematta Erikan tapauksessa...) suunnilleen viikon sisällä.  Mahtava homma on myös se, että viisumin päätyttyä osan maksamistaan veroista saa veroilmotuksen täytettyään takaisin!
  • Pankkitili
Australialainen pankkitili on myös aika ehdoton, jotta kaikki palkat saadaan maksettua ongelmitta ja ajallaan. Me itse marssittiin Sydneyssa Commonwealth-pankin konttoriin ja kymmenen minuuttia myöhemmin meillä olikin omat käyttö-, säästö- ja eläketilit mukavilla koroilla varustettuina. Mitään kummempia dokumentteja ei tarvinnut passia lukuunottamatta olla mukana ja henkilökunta oli tosi ystävällistä ja vastasi mielellään kysymyksiin. 
  • Työnhaku
Ensimmäisenä mentiin, kuten aikaisemmista postauksista selviää, töihin fruit pickereiksi sitrusfarmille. Kotikylästä löytyi onneksemme työvoimatoimisto, jonne mentiin täyttämään lomakkeita ja sen jälkeen käytiin joka päivä kyselemässä, jos jotain olisi ilmaantunut. Satuttiin olemaan ajoissa liikkeellä, sillä kausi ei ollut vielä kunnolla alkanut ja työt nappasi jo muutamassa päivässä. Nyt tänne on vyörynyt valtava hyökyaalto (eritoten ranskalaisia) backpackereita, jonot on ihan älyttömät, eikä töitä tunnu löytyvän mistään. Hyvällä tuurilla myös lähialueen farmeja kiertelemällä ja vapaita työpaikkoja kysellessä voi onnistaa.

Toinen työpaikka saatiin ihan sattumalta, kun isäntämme Big D sai hommattua meille työhaastattelun ja vedettiin se (tottakai) nappiin. Tästä jännittävästä ja haasteellisesta tehtävästä lisää myöhemmin...

Muuten sitten ollaan väsätty australialaiset CV:t ja coverletterit, ja koitetaan kovaa vauhtia hakea töitä Brisbanesta. Kymmeniä hakemuksia ollaan lähetetty nyt lähipäivinä ja yksi haastattelu ollaan saatu parin viikon päähän. Toivotaan parasta!

  • Asuminen
Asunnon hausta meillä ei oikeastaan ole ollenkaan kokomusta, koska suurinosa reissusta ollaan majailtu tutun paikallisen miehen luona täällä Gayndahissa. Sydneyssa, Brisbanessa ja muissa reissuissa ollaan nukuttu halvoissa hostelleissa, joissa öiden hinnat on vaihdellut suunnilleen siinä 20-40 dollarin paikkeilla. Nyt muuttoa BrisVegasiin suunniteltuamme ollaan ajateltu vuokrata oma asunto, koska se tulee huomattavasti halvemmaksi (ja mukavammaksi) kuin hostelleissa pyöriminen. Hintahaarukkaa ei se enempää vielä tiedetä, mutta nopeasti selailtuamme huomattiin että jo 500 dollarilla/vko saa ihan älyttömän, upouuden luksuslukaalin itselleen. Ei siis todellakaan paha hinta neljälle jaettuna!

Nyt sattuu aivoihin ja mitään muuta kummempaa ei tule mieleen. Toivottavasti auttoi edes vähän!




Ollaan taas oltu vähän laiskoja blogin suhteen... Yksinkertaisena syynä on se, ettei olla oikein tehty mitään kummempaa ja jos ollaan, niin ei tietenkään ole muistettu ottaa kuvia. Koitetaan korjata asia mitä pikimmiten ja kertoa vähän mitä on tapahtunut, heti kun tältä uudelta ja mahtavalta työltämme jaksetaan.

Paljon pusuja kaikille!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Taivas kattona

Moikka pitkästä aikaa! Parin viikon ajan ollaan tehty töitä hampaat irvessä ja vapaa-ajalla ollaan oltu niin rättiväsyneitä, että matka sohvalta jääkaapille on ollut pisin reissu, mitä ollaan tehty. Nyt kuitenkin työt ovat keskeytyneet sateen takia muutamaksi päiväksi, joten iso kiitos luontoäidille!

Lomapäivien kunniaksi päätettiin Topiaksen kanssa lähteä pariksi päiväksi pariskuntalomalle. Ajettiin noin 200km päähän lähimmälle rannikolle, jossa useiden tuntien sekä lukuisten kirosanojen jälkeen vihdoin löydettiin tarpeeksi privaatti ranta johon päätimme leiriytyä. Tarkoitus oli nähdä romanttinen auringonlasku, mutta harmiksemme oli tullut jo pilkkopimeää. 
Meidän sisäiset selviytyjän taidot pääsivät melkoiselle koetukselle, kun kohtasimme suuria vaikeuksia tulen teon kanssa. Kaikki puunkappaleet, jotka löysimme oli läpimärkiä sekä suolan kuorruttamia, mutta puolentoista tunnin uurastuksen jälkeen saimme nuotion tulille palmunlehtien avulla (palaa muuten paremmin ku sata jänistä). Hetken elimme jo nälkiintymisen pelossa, loppujen lopuksi odotus kuitenkin palkittiin - makkarapaketti meni kuin kuumille kiville.

Aamulla heräsimme hieman pettyneinä, sillä oli niin pilvistä, että auringonnoususta ei ollut tietoakaan. Kokemuksena yö rannalla oli huikea, mutta yöunet jäivät sen verran vähille, että seuraavana päivänä tipahtelin vähän väliä mihin sattui. 




Päivällä ennenkuin leiriydyimme löysimme söpön rannan, jossa ei ollut ristinsielua. Uimaan ei kuitenkaan uskaltauduttu tämän kyseisen varoituksen takia.
































Hehkeänä hyvin nukutun yön jälkeen.












Lempijuoma. Saa moottorit hyrräämään.



Käytiin aamupalalla Bundabergin Mäkkärissä. Oli myös hiukan ummehtunut olo ja päätin käydä vessassa pesemässä naaman ja kainalot. Loppusilauksena toimi WC-raikastin, jota pöllähti reilu tuhahdus päälleni katosta olevasta ns. sprinkleristä. Voila! Joten siis sinä joka haluat elää säästöliekillä, heitäppä ne Chanelit nurkkaan! 



Käytiin päivällä myös leffassa. Katsojien keski-ikä oli lähemmäksi 75 vuotta, joten sulauduttiin joukkoon paremmin kuin hyvin.







Susannalla täyttää tänään 21 vuotta ja Topias oli synttärisankari pari päivää sitten, joten ihan pakko kiiruhtaa nyt keittiöön koska kaikki vetää jo kolmatta kierrosta...

Rakkaudella teille, jotka tätä moskaa jaksatte lukea,
Erika <3